En ole koskaan tuntenut miehiä

Sellissä maan alla elää vankeina 39 naista ja tyttö. Heitä valvovat puhumattomat miesvartijat. Kukaan naisista ei tiedä, miksi heidät on vangittu, missä he ovat tai kuinka kauan he ovat olleet siellä.

Mutta muilla naisilla on nimi, muistoja ja menneisyys; nimetön tyttö ei tiedä mitään elämästä sellin ulkopuolella.

Sähkövalo vuoroin voimistuu ja himmenee, aika kuluu. Tyttö kasvaa nuoreksi naiseksi ja alkaa ajatella.

En ole koskaan tuntenut miehiä on poikkeuksellinen kirjallinen helmi 1990-luvulta, eleetön dystopia, joka jää kaihertamaan mieltä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Teoksen englanninnos I Who Have Never Known Men on viime vuosina noussut uuteen suosioon Tiktokin ansiosta. Kirjan on suomentanut ranskasta Nana Sironen.

Jacqueline Harpman (1929–2012) oli belgialainen kirjailija ja psykoanalyytikko. Hän eli lapsuutensa maanpaossa, kun puoliksi juutalainen perhe pakeni toista maailmansotaa Casablancaan. Harpman kirjoitti yli 15 romaania ja voitti lukuisia kirjallisuuspalkintoja.

___________________

”Tytön monologina kulkeva tarina on tiivis ja lakonisuudessaan kirkas. Nana Sirosen suomennos onnistuu tavoittamaan vähäeleisestä kerronnasta hämmästyttävän monia sävyjä ja tasoja, silloin tällöin jopa huumoria. - - päähenkilön filosofiset pohdinnat itsestään, sukupuolestaan ja paikastaan maailmassa ovat oivaltavia ja kekseliäitä.”
Helsingin Sanomat

”teos on voimakas ja puhutteleva lukukokemus. Vaikka loppu on tiedossa ensisivuilta asti, ei kirjaa helpolla laske käsistään. - - Harpman kirjoitti romaaninsa taidokkaan tyynesti ja vähäeleisesti, ja Nana Sirosen suomennos tekee tyylille oikeutta.”
Kulttuuritoimitus, Elsa Lindström

”Kirja jäi kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Pohdin jatkuvasti erilaisia teorioita ja mietin vastauksia kysymyksiin. Ehkä tässä on syy siihen, miksi kirja on noussut tänä vuonna niin suureksi ilmiöksi.”
Maaseudun Tulevaisuus

”Tarinaan on helppo sukeltaa, kunnes pian huomaa jo uponneensa – ja vaikka kirjan kannen sulkee, tunnelma ei päästä otteestaan. Tuntuu tyhjältä, mutta samalla onnekkaalta, sillä nyt olen saanut kokea jotain todella erityistä.”
@saanainthemaking

”Pidin tästä ajatuksia herättävästä dystopiasta kovasti. Tää oli jollain tapaa hyvin riisuttu ja eleetön. Mutta samaan aikaan suorastaan huusi tullakseen kuulluksi. Tää kaiveli syvältä ja nosti pintaan monenlaisia tunteita.”
@bookjourneyswithmari

”Tämä oli todella hämmentävä, koukuttava ja uteliaisuuden herättävä tarina, jonka eleetön tunnelma jää varmasti viipyilemään mieleen.”
@lempilukemisto

”eleettömyydellään kirja pitää lukijan todella otteessaan, tämä oli pakko lukea yhteen menoon.”
@lukukissalumikki

”Tämä on loistava, näitä kirjoja jonka jälkeen tuntuu mahdottomalta tarttua mihinkään muuhun. - - Hirmu kauniisti kirjoitettu.”
@omaheimo

”Tuntuu, että jumissa olleet aivoni saivat kirjasta hengenravintoa, jota pitkään olen kirjallisuudelta kaivannut kaiken keveän ja lumoavan vastapainoksi.”
@kirjarakas

”En ole koskaan tuntenut miehiä on uuden huomionsa arvoinen.”
Mikko Saari, Kirjavinkit

”Hieno teos, josta varmasti löytyy jokaiselle jotakin, mihin tarttua ja mitä jäädä pohtimaan!”
@violetwasreading

”Tämä kirja oli eleetön, mutta vaikuttava.”
@luenluinolenlukenut

”Kirjan toteava ja hillitty tyyli välittyy kauniisti Nana Sirosen käännöksessa. Ja Satu Enstedtin kansitaide tukee kokonaisuutta upeasti. - - Valoa on juuri sen verran, että voimme nähdä toivon.”
@liisa_maaria

___________________

Ilmestynyt lokakuussa 2025
Alkuteos Moi qui n’ai pas connu les hommes
Suomentanut Nana Sironen
KL 84.2
Sidottu, 135 × 200 mm
221 sivua
ISBN 978-952-406-081-3
Kansi: Satu Enstedt